Liesjärven kansallispuisto heinäkuussa 2017

 

Olimme jo monena vuonna suunnitelleet retkeä Liesjärven kansallispuistoon, mutta aina on tullut suunnitelmiin muutoksia ja olemmenkin lähteneet jonnekin muualle. Nyt kuitenkin saimme viikonlopuksi vapaata ja koirille kotiin hoitajan, niin päätimme vihdoin lähteä. Katsoimme netistä Liesjärven karttaa ja suunnittelimme reittejä niin, että Juliakin jaksaisi helposti kävellä koko matkan. Olemme kyllä kävelleet Julian kanssa aika paljon erilaisissa maastoissa ja tyttö kyllä helposti jaksaa päivässä n. 5-10 km.

Liesjärven reitti kuuluu osana Ilves-reittiin, joka sijaitsee Tammelassa (Forssan naapurissa). Auton päätimme jättää Hämeen luontokeskuksen parkkipaikalle. Sieltä lähdimme merkittyä reittiä kohti Kaksvetisen-kotaa. Reitti oli helppokulkuista polkua, hiekkatietä, pitkospuita ja  välillä pieniä siltoja. Maisemat vaihtelivat kauniista järvimaisemista upeisiin suomaisemiin ja välillä sammaleentuoksuisiin metsiin. Julia halusi välillä pysähtyä katselemaan perhosia ja tutkimaan hämähäkin seittejä. Pitkospuilla hän halusi kävellä ensimmäisenä. Pidimme taukoja usein ja aina söimme jotain pientä ja joimme mehua tai vettä, että matkanteko sujuisi hyvin ilman väsymistä. Noin kolmen tunnin päästä olimme perillä Kaksvetisen-nuotiopaikalla. Oli jo sen verran myöhä, että keitimme heti iltakahvit nuotiolla ja samalla Julialle iltapuuron. Tällä kertaa olin ottanut ilta-ja aamupaloiksi Elovenan pikapuuroja. Ne on helppo valmistaa retkellä, kun hiutaleisiin lisätään vain kiehuvaa vettä, on puuro valmista.

Iltapalan jälkeen tutustuimme kotaan. Kivan näköinen paikka. Päätimme yöpyä kodassa, vaikka olimme alunperin suunnitelleet nukkuvamme teltassa. Kodan keskellä oli tulisija. Siihen laitoimme heti tulet ja penkeille retkipatjat ja makuupussit. Kun ilta alkoi hämärtää oli kodassa mukavan tunnelmallista istua tulen valaistessa mukavasti. Ulkona oli kova myrskytuuli. Sen humina kuului vielä myöhään yöllä. Uni ei meinannut tulla millään, mutta jossain vaiheessa olimme kuitenkin nukahtaneet.

Aamulla heräsimme jo ennen kuutta ja pikkuhiljaa pakkasimme tavarat ja lähdimme jatkamaan matkaa. Ensimmäisen tauon pidimme Peukalolammin laavulla. Istuimme hetken ja söimme välipalaa. Kohta jatkoimme taas jo matkaa ja seuraavaksi saavuimme Sikomäen parkkipaikalle, jossa pidimme myös pienen tauon. Olin varannut meille pieniksi välipaloiksi suklaapatukoita, pähkinöitä, keksejä ja mehua.

Sitten alkoikin reitin vaikein osuus. Ensin kiivettiin pientä polkua pitkin korkealle kalliolle ja sitten laskeuduttiin alas ja heti perään seuraava nousu. Jaloissa alkoi tuntua ja rinkka painoi selässä. Julia jaksoi yllättävän hyvin. Polku oli vaikeakulkuista kivikkoa ja joka askelman sai sovittaa tarkasti ettei astunut vahingossa syvään onkaloon. Noin 3 km tällaista ja tuntui että nyt ei jakseta jatkaa enää pidemmälle. Onneksi saavuimme Siltalahden nuotiopaikalle. Keitimme lounaaksi kasviskeittoa ja tein voileipiä. Ruoka maistui hyvin ja Julia otti jopa lisää keittoa. Istuimme vielä hetken järven rannassa katselemassa lintujen hauskan näköistä uiskentelua ja sukeltelua. Sitten jatkoimme jo matkaa. Saavuimme jo pian Pirttilahden taukopaikalle ja kävimme hakemassa vettä läheisestä kaivosta. Me olimmekin jo käyttäneet suurimman osan mukanaolleesta vedestä.

Seuraavaksi lähdimme ylittämään Kyynäränharjua. Hieno paikka! Kapea harju oli kahden järven välissä. Harjun keskellä kulki polku ja polkua reunustivat vanhat suuret käppyräiset puut. Harjun puolessavälissä oli myös kapea silta.

Kyynäränharjun toisessa päässä oli Kopinlahti, jossa oli mukavan näköinen uimaranta. Emme jääneet tällä kertaa uimaan, vaan jatkoimme matkaa Savilahteen. Savilahdessa oli nuotiopaikka ja telttailualue. Olimme suunnitelleet jäävämme yöksi telttailualueelle, mutta nähtyämme kuinka paljon alueella oli jo nyt iltapäivällä ihmisiä, päätimme pitää vain tauon ja jatkaa vielä matkaa. Julia leikki rannassa ja me teimme päivälliseksi nuudelikeittoa. Syötyämme istuimme vielä hetken ja jatkoimme taas matkaa.

Kävelimme takaisin Kyynäräharjulle ja sieltä oikoreittiä Peukalolammin laavulle. Laavu oli varattu, mutta meillä oli onneksi teltta mukana. Julia oli päivän pitkistä kävelyistä huolimatta todella reipas ja jaksoi hienosti vielä syödä iltapuuroa ennen nukkumaan menoa. Tänäiltana tuli unikin kaikille helposti. :)

Nukuimme lähes 12 tuntia ja heräsimme pirteinä. Samalla kun minä tein aamupalaa, keräsi Julia isän kanssa teltan ja muut varusteet rinkkoihin. Aamupalan jälkeen rakentelimme Julian kanssa hienon käpylehmäfarmin. Kävyistä, käytetyistä tulitikuista, naavasta ja pienistä oksista saa rakenneltua vaikka mitä. Teimme lehmiä ja lampaita, sekä niille aitauksen.

Sitten olikin jo aika lähteä takaisin kohti Hämeen luontokeskusta. Päätimmä kävellä samaa reittiä kun olimme perjantaina tulleet, eli Kaksvetisen kautta. Pidimme evästauon Kaksvetisen nuotiopaikalla ja jatkoimme matkaa. Mitään pidempiä taukoja emme koko paluumatkalla pitäneet, vaan reippaasti etenimme koko matkan. Julia muisti vielä tulomatkasta joitakin kohtia, joissa olimme käyneet ja ne piti tietysti tutkia uudestaan, kuten kaatunut puu, jonka päällä hän oli keinunut.

Saavuimme iltapäivällä Hämeen luontokeskukselle ja tutustuimme vielä lopuksi luontokeskukseen ja siellä oleviin näyttelyihin. Todella hieno paikka! Julia tykkäsi katsella täytettyjä eläimiä. Mielenkiintoisimmat olivat ilves ja kettu.

Oikein mukavat muistot jäivät tältä retkeltä, vaikka paljon jäi kiertämättä ja näkemättä, kuten Ahonnokan vanha metsä ja Korteniemen perinnetila. Niissä täytyy käydä ensi kerralla. Mukavaa oli huomata kuinka hyvin reitti oli merkattu, paria pientä kohtaa lukuunottamatta. Polttopuita oli jokaisella nuotiopaikalla ja nuotiopaikat, laavut ym. olivat oikein siistissä kunnossa. Oikein mukava retkikohde kaiken ikäisille retkeilijöille.

Pukkipalon reitillä heinäkuussa 2016

Emme ole tänä kesänä vielä kovin pitkille patikkaretkille uskaltaneet lähteä, koska Julia ei vielä jaksa kovin pitkiä kävelyretkä. Ajoittain hän kävelee reippaasti, mutta välillä tulee väsymys jo alku metreillä. Hän painaa jo sen verran ettei häntä kovin pitkää matkaa jaksa kantaa.

  

Nyt lähdimme kiertämään Pukkipalon reittiä ja mukaamme lähti Julian lisäksi kolme poikaa ja kaksi koiraa. Pojat taluttivat koiria ja me autoimme Juliaa vaikeimmista paikoista ja kannoimme eväsreppua. Sää oli lämmin ja vettä kului paljon. Koirat kävivät juomassa ojista ja lätäköistä ja noutaja pulahti myös uimaan aina tilaisuuden tullen.

 

Kuuman sään vuoksi pidimme taukoja usein ja nousujen jälkeen pidimme aina hieman pidemmän juoma-ja istuskelutauon. Eväitä söimme Takaniitunvuorella. Meillä oli mukana termoksessa kahvia, pillimehua, eväsleipiä ja pientä naposteltavaa keksejä ja pähkinöitä.

Julia tutki innoissaan kaikkea vastaantulevaa. Näimme paljon pieniä sammakoita ja kauniita perhosia. Koiratkin nauttivat kävelystä. Hienosti jaksoi Julia kävellä koko matkan. Yhteensä tuli käveltyä noin 6km. Ihan hyvin 3 vuotiaalta.

Retkipäivä Turun keskustaan kesäkuussa 2016

Vaikka retkeily metsissä ja luonnon rauhassa on eniten meidän perheen juttu on ainakin kerran kesässä kiva lähteä Turun keskustaan torille.

Julia on vain kerran aikaisemmin päässyt matkustamaan linja-auton kyytiin. Viimeksi viime kesänä. Päätimme tänään lähteä kaupunkiretkelle Turkuun. Mukaamme lähti myös sisareni kahden lapsensa kanssa. Matka bussilla kestää noin 45 minuuttia ja se aika tuntuu pitkältä istua paikoillaan kuumassa bussissa. Lapset jaksoivat yllättävän hyvin istua koko matkan ja pian olimmekin jo Turussa.

 

Aluksi lähdimme kävelemään torille. Sieltä ostimme mansikoita ja herneitä. Herneitä maistelemaan heti paikanpäällä. Makealta maistuivat.

Seuraavaksi suuntasimme kohti jokirantaa. Joka paikassa oli paljon ihmisiä. Julia katseli kummissaan ihmispaljoutta. Aurajoenrannassa on paljon erilaisia kojuja, kioskeja ja kahviloita. Kävelimme pitkin jokirantaa ja ostimme jätskit. Julia valitsi suklaapehmiksen. Istuskelimme nauttimaan jätskejä jokirannassa oleville portaille. Katselimme joessa lipuvia veneitä. Ohitsemme meni myös juna, joka kuljettaa turisteja pitkin jokirantaa.

 

Sitten jatkoimme matkaa. Menimme karkkikauppaan kauppiaskadulle. Julia valitsi sieltä ison tikkarin. Ostimme myös irtokarkkeja.

Sitten olikin jo aika lähteä kävelemään linja-autoasemalle. Ehdimme maistella vähän karkkeja ja sitten saimme kiivetä bussiin. Kotimatkalla Julia oli jo aika väsynyt. Bussi oli ihan täynnä ihmisiä.

Kotona söimme mansikoita ja herneitä. Oli oikein mukava kaupunkiretkipäivä. Julia ainakin tykkäsi :)

Lokalahden luontopolulla kesäkuussa 2016

Keväällä kävimme ajelemassa Lokalahdella ja huomasimme tienvarressa kyltin luontopolusta. Tänään mietimme päiväretki kohdetta ja päätimme lähteä katsomaan minkälainen luontopolku Lokalahdelta löytyy. Julia oli innoissaan retkelle lähdöstä. Otimme mukaamme myös koiravanhuksemme Helmin.

Jätimme auton hautausmaan parkkipaikalle. Opastaulu jossa ilmeisesti joskus on ollut kartta luontopolusta, oli niin kulunut ja rikkinäinen, ettei siitä saanut mitään selvää. Lähdimme kulkemaan polkua pitkin. Reitti oli merkitty puihin maalatuilla keltaisilla merkeillä. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen polku päättyi talon pihalle. Käännyimme takaisin ja kävelimme autolle. Ajoimme laavun lähellä olevalle parkkipaikalle ja päätimme lähteä sieltä seuraamaan merkittyä reittiä.

Auton vierestä lähti lentoon iso musta lintu. menimme katsomaan sitä lähempää. Palokärki yritti etsiä ötököitä lahonneista kaatuneista puista. Muutaman sataa metriä käveltyämme merkit loppuivat taas. Tälläkertaa autotien reunaan. Palasimme taas takaisin päin ja menimme suoraan laavulle.

Päätimme keittää kahvit ja syödä eväitä. Juliallakin oli jo nälkä. Tälläkertaa meillä oli mukana ihan tavalliset leipäeväät, pillimehua ja keksejä. Laavu on kallion päällä aika korkealla paikalla. Tuuli oli aikamoinen ja se pääsi suoraan puhaltamaan laavulle.

Laavun lähellä oli hienoja mäntyjä. Toiset olivat pieniä ja muistuttivat paljon saaristossa kasvavia käppyrämäntyjä ja toiset taas olivat isoja ja paksuja. Kiertelimme kalliota ja löysimme taas osan merkittyä reittiä. Vähän matkan päässä oli myös kivinen pirunpelto.

Kaunis paikka, mutta todella huonosti merkitty reitti. Meiltä jäi varmasti suurin osa luontopolusta näkemättä, kun emme löytäneet oikeaa reittiä.

Iltaretki Tummamäen luontopolulla toukokuussa 2016

 

Arkipäivisin ei oikein tunnu olevan aikaa lähteä retkeilemään ja usein illat vaan kuluvat niin nopeasti, ettei tule lähdettyä minnekään. Nyt kuitenkin päätimme lähteä nopealle iltaretkelle Tummamäen luotopolulle Vehmaalle.

Otimme mukaan kahvinkeitto välineet ja hiukan eväitä.

Julia oli taas innoissaan retkelle lähdöstä ja käveli reippaana polkua pitkin. Kiipesimme ensin näköala paikalle, josta näkyi kauas kaunista peltomaisemaa. Tummamäki on vanha kivilouhos ja siellä on monta syvää kallioon louhittua monttua, jotka ovat täyttyneet vedellä. Louhitut kivipaadet on pinottu korkeiksi kasoiksi. Aivan kuin korkeiksi muureiksi.

Kivimuurien välistä kulkee polkuja ja korkealta näköalapaikalta pääsee alas hienoja portaita pitkin. Alueelle on rakennettu kiva grillipaikka katoksineen ja luontopolku on merkitty hyvin. Polku kulkee välillä metsässä helppokulkuista polkua ja pitkospuita ja myös pieniä metsätien pätkiä. 

 

 

Julia jaksoi hienosti kävellä koko luontopolun n.2 km ja saavuimme laavulle. Teimme nuotion ja keitimme kahvit. Julia paistoi nuotiomakkaraa.

Istuskelimme rauhassa ja kuuntelimme metsän ääniä. Huomasimme että vedessä uiskenteli jotain. Pieniä ruskeita linnunpoikasia.

Kohta Juliaa alkoi jo väsyttää ja keräsimme tavaramme. Julia piirsi vielä meidän kuvat laavun vieraskirjaan.

Savojärven kierros toukokuussa 2016

Nyt on ollut niin ihania lämpimiä päiviä,  että pakko oli pakata reppuun eväät ja lähteä kiertämään Savojärvi. Savojärven kierroksesta on tullut meidän perheelle oikein perinne. Retkeilykausi aloitetaan nykyään aina keväisin Savojärven kierroksella. Nyt päätimme koittaa, jaksaako Julia itsen kävellä koko matkan.

Aloitimme reitin Rantapihan parkkipaikalta ja lähdimme kiertämään Savojärveä myötäpäivään. Julia lähti reippaasti tallustamaan  pitkospuita pitkin. Vasemmalla puolellamme näkyi kaunis Lammenrahka ja pian näkyi jo oikealla Savojärvi kirkkaan sinisenä. Pysähdyimme hetkeksi istuskelemaan ensimmäiselle penkille ja nauttimaan järvimaisemasta.

Jatkoimme matkaa. Muutamia retkeilijöitä tuli vastaan. Joillakin oli koiria mukana. Me jätimme tällä kertaa kaikki koiramme kotiin, koska viime keväänä tällä samalla reitillä tuli niin paljon irrallaan juoksentelevia koiria vastaan. Ei ollut kivaa kun tuntemattomat koirat poukkoilivat kapeilla pitkospuilla vastaan vapaana ja omat koirat hermostuivat siitä.

 

Julia pysähtyi tutkimaan muurahaisia ja leppäkerttuja, myös erilaiset kasvit kiinnostavat häntä. Kukista hän pitää erityisesti ja tykkää keräillä kukkakimppuja. Näimme paljon sini-ja valkovuokkoja. Julia olisi halunnut kerätä sinivuokkojakin, mutta selitimme hänelle, ettei suojelualueilta saa kerätä mitään ja että sinivuokot ovat rauhoitettuja. Sinivuokkoja ei saisi kerätä mielellään ollenkaan. On kiva että ne jätetään kasvamaan metsään, että muutkin ihmiset pääsevät niitä ihastelemaan. Julia halusi käydä haistelemassa sinivuokkoja ja hänestä ne tuoksuivat hyvältä.

Julia halusi tietää, milta sinivuokot tuoksuvat.

Seuraava levähdyspaikka on ihan järvenrannalla. Istumme rantakalliolla aurinko paistaa lämpimästi. Päätämme syödä jo nyt hieman eväitä. Meillä on mukana  kahvia ja mehua, leipää, keksejä ja pähkinäsekoituspussi. Välipalan jälkeen Julia ottaa sukat ja kengät pois ja haluaa kastella varpaansa järvivedessä. Vesi on vielä aika kylmän tuntuista.

Julia kasteli varpaat

Jatkamme taas matkaa. Matka tuntuu pidemmältä kuin aikaisemmin, koska etenemme niin hitaasti. Kiva kuitenkin edetä Julian tahtiin ja antaa hänen jäädä välillä tutkimaan mielenkiinttoisia juttuja. Saavumme pienelle sillalle. Sillan alta virtaa pieni joki ja joessa uiskentelee sammakoita. Niitä on useita kymmeniä. Taitaa olla meneillään kutuaika. Kova kurnutus kuuluu kauas. Julia katseli innoissaan sammakoiden uiskentelua. Tarkasteltuamme jonkin aikaa huomasimme etteivät ne olleetkaan tavallisia sammakoita, vaan rupikonnia. Veden pinnalla meni myös paljon pitkäjalkaisia vesimittareita.

Julia katseli sammakoiden uiskentelua.

Vähän matkaa kuljettuamme saavuimme Kurjenpesälle. Siellä Julia halusi heti katsomaan luontotaloon "Isoa Lintua", eli suurta kurkea. Julia muisti, että on monta kertaa aikaisemminkin käynyt luontotalossa ja kuunnellut siellä lintujen laulua.

Julia kaivoi repusta oman luontobongausvihkonsa ja täytimme sinne sammakon ja vesimittarin. Meillä oli myös makkaraa mukana ja grillasimme niitä. Maistui tosi hyvältä. Juliakin söi ja sitten jatkoimme taas matkaa.

Ennen Rajakiveä olevalla sillalla näimme paljon sisiliskoja. Ne olivat ottamassa aurinkoa ja pysyivät paikoillaan, vaikka kävelimme ihan vierestä. Julia jäi katselemaan yhtä pientä sisiliskoa ja olisi halunnut silittää sitä, mutta pikku sisilisko lähti pian piiloon sillan alle.

Julia ihasteli pientä sisiliskoa.

Loppumatkasta Juliaa alkoi jo hieman väsyttää ja kannoimme häntä välillä sylissä. Aurinko oli jo laskemassa ja kello läheni seitsemää. Kohta olisikin jo Julian nukkumaanmenoaika. Silti hän jaksoi reippaana ihan Rantapihalle asti. 

Jostain luin että Savojärven kierros olisi n. 6 km. mutta puhelimeni väitti että olisimme kävelleet 

9.1 km matkan. Jokatapauksessa mukava retkipäivä ja ihana aurinkoinen retki-ilma.